Verouutiset
Lokakuu 2020
Suomi on laajentamassa oikeuttaan verottaa ulkomaisia yhteisöjä ns. tosiasiallisen johtopaikan perusteella 1.1.2021 alkaen
Voimassa olevan lainsäädäntömme mukaan vain kotimaiset yhteisöt ovat Suomessa yleisesti verovelvollisia eli verovelvollisia Suomessa maailmanlaajuisista tuloistaan. Verotuskäytännössä kotimaiseksi yhteisöksi on katsottu Suomessa perustettu tai rekisteröity yhteisö. Ulkomaisella yhteisöllä puolestaan tarkoitetaan yhteisöä, jota ei ole perustettu Suomen lainsäädännön mukaan tai jonka kotipaikaksi ei ole rekisteröity Suomea. Ulkomaiset yhteisöt ovat rajoitetusti verovelvollisia ja siten velvollisia maksamaan Suomeen veroa vain Suomesta saaduista tuloista, kuten Suomessa harjoitetusta liikkeestä tai ammatista saadusta tulosta.
Hallitus on esittänyt (HE 136/2020) tuloverolakia muutettavaksi siten, että Suomessa rekisteröidyn tai perustetun yhteisön lisäksi myös ulkomaista yhteisöä pidettäisiin yleisesti verovelvollisena Suomessa, jos ulkomaisen yhteisön tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee Suomessa. Hallituksen esityksessä tosiasiallinen johtopaikka on määritelty paikaksi, jossa yhteisön tärkeimmät ylintä päivittäistä johtamista koskevat päätökset tehdään yhteisön hallituksen tai muun vastaavan päätöksentekoelimen toimesta ottaen huomioon muut yhteisön organisointiin ja liiketoimintaan liittyvät olosuhteet.
Esityksen mukaan muutoksella pyritään yhdenmukaistamaan yhteisön yleisen verovelvollisuuden määritelmää vastaamaan tämän hetkistä sääntelyä monissa muissa valtioissa. Muutoksella rajoitetaan tilanteita, joissa yleinen verovelvollisuus Suomessa pyrittäisiin välttämään perustamalla yhtiö ulkomaille, vaikka sen omistus, johto ja toiminta olisivat kokonaan Suomessa. Uusi määritelmä yhteisön yleisestä verovelvollisuudesta soveltuisi myös nykyistä paremmin verosopimusten ns. kaksoisasujatilanteiden ratkaisemiseen.
Muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2021 alkaen.
Hallitus on esittänyt (HE 136/2020) tuloverolakia muutettavaksi siten, että Suomessa rekisteröidyn tai perustetun yhteisön lisäksi myös ulkomaista yhteisöä pidettäisiin yleisesti verovelvollisena Suomessa, jos ulkomaisen yhteisön tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee Suomessa. Hallituksen esityksessä tosiasiallinen johtopaikka on määritelty paikaksi, jossa yhteisön tärkeimmät ylintä päivittäistä johtamista koskevat päätökset tehdään yhteisön hallituksen tai muun vastaavan päätöksentekoelimen toimesta ottaen huomioon muut yhteisön organisointiin ja liiketoimintaan liittyvät olosuhteet.
Esityksen mukaan muutoksella pyritään yhdenmukaistamaan yhteisön yleisen verovelvollisuuden määritelmää vastaamaan tämän hetkistä sääntelyä monissa muissa valtioissa. Muutoksella rajoitetaan tilanteita, joissa yleinen verovelvollisuus Suomessa pyrittäisiin välttämään perustamalla yhtiö ulkomaille, vaikka sen omistus, johto ja toiminta olisivat kokonaan Suomessa. Uusi määritelmä yhteisön yleisestä verovelvollisuudesta soveltuisi myös nykyistä paremmin verosopimusten ns. kaksoisasujatilanteiden ratkaisemiseen.
Muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2021 alkaen.
Huhtikuu 2020
Verohallinto myöntää yhteisöjen tuloveroilmoituksille kuukauden lisäajan
Verohallinto on ilmoittanut pidentävänsä yhteisöjen veroilmoitusten määräaikaa koronatilanteen vuoksi. Veroilmoituksen voi nyt antaa viiden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Normaalisti veroilmoitus on annettava neljän kuukauden kuluessa. Lisäaikaa ei tarvitse erikseen hakea. Verohallinnon päätös koskee yhteisöjä , joiden tilikausi on päättynyt joulukuun 2019 ja helmikuun 2020 välisenä aikana. Päätös koskee kaikkia yhteisöjä eli esimerkiksi yhdistyksiä, asunto-osakeyhtiöitä, kiinteistöyhteisöjä, ulkomaisia yhteisöjä, osuuskuntia ja sijoitusrahastoja.
Tammikuu 2020
Oikeuskäytäntöä: sukupolvenvaihdoshuojennus lahjaverotuksessa ja erilajiset osakkeet
Hakija oli 29.3.2017 pyytänyt Verohallinnolta ennakkoratkaisua kysymykseen, sovelletaanko perintö- ja lahjaverolain 55§:n 1 momentissa tarkoitettua ns. sukupolvenvaihdoshuojennusta, jos hakija lahjoittaa yhtiön hallituksen jäsenenä toimivalle täysi-ikäiselle lapselleen 10%:n omistusosuuden liiketoimintaa harjoittavan osakeyhtiön osakkeista. Lahjoituksen kohteena olivat yhtiön B-sarjan osakkeet, jotka oikeuttivat yhteen ääneen yhtiökokouksessa. Lahjansaajan osakkeet olisivat oikeuttaneet kokonaisuudessaan 2,5%:iin äänistä yhtiökokouksessa. Yhtiöllä oli myös A-sarjan osakkeita, jotka oikeuttivat 10 ääneen.
Perintö- ja lahjaverolaissa huojennuksen edellytyksenä on, että lahjaan sisältyy yritys tai osa siitä ja verovelvollinen jatkaa lahjana saaduilla varoilla yritystoimintaa. Lain 57§:ssä yrityksen osa on määritelty ”vähintään yhdeksi kymmenesosaksi yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista”. Perintö- ja lahjaverolaissa tai lain esitöissä ei ole asetettu vaatimuksia lahjoituksen kohteena olevien osakkeiden äänivallalle. Verohallinto ja hallinto-oikeus kuitenkin katsoivat, että jatkamisedellytysten ei katsota täyttyvän eikä huojennusta voida myöntää, jos lahjansaaja saa vain 2,5%:n äänivallan yhtiössä.
Verotuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että esimerkiksi osakeyhtiön hallituksen jäsenyys on sinällään osoitus siitä, että lahjansaaja jatkaa saaduilla osakkeilla yritystoimintaa. Esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO:2015:154 huojennusta ei kuitenkaan myönnetty, kun lahjanantaja oli pidättänyt kaikkiin lahjoitettaviin osakkeisiin äänioikeuden, vaikka lahjansaaja oli kyseisen yhtiön hallituksen jäsen ja työskenteli yhtiön palveluksessa.
Korkein hallinto-oikeus kumosi 27.1.2020 antamallaan päätöksellä (KHO:2020:7, äänestyspäätös 5–2) hallinto-oikeuden päätöksen ja katsoi jatkamisedellytyksen täyttyvän, kun lahjoitettaviin osakkeisiin liittyvä 2,5%:n äänioikeus siirtyi hallituksen jäsenenä toimivalle lahjansaajalle. Siten osakkeiden lahjoitukseen voitiin soveltaa perintö- ja lahjaverolain 55§:n 1 momentissa tarkoitettua sukupolvenvaihdoshuojennusta.
Perintö- ja lahjaverolaissa huojennuksen edellytyksenä on, että lahjaan sisältyy yritys tai osa siitä ja verovelvollinen jatkaa lahjana saaduilla varoilla yritystoimintaa. Lain 57§:ssä yrityksen osa on määritelty ”vähintään yhdeksi kymmenesosaksi yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista”. Perintö- ja lahjaverolaissa tai lain esitöissä ei ole asetettu vaatimuksia lahjoituksen kohteena olevien osakkeiden äänivallalle. Verohallinto ja hallinto-oikeus kuitenkin katsoivat, että jatkamisedellytysten ei katsota täyttyvän eikä huojennusta voida myöntää, jos lahjansaaja saa vain 2,5%:n äänivallan yhtiössä.
Verotuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että esimerkiksi osakeyhtiön hallituksen jäsenyys on sinällään osoitus siitä, että lahjansaaja jatkaa saaduilla osakkeilla yritystoimintaa. Esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO:2015:154 huojennusta ei kuitenkaan myönnetty, kun lahjanantaja oli pidättänyt kaikkiin lahjoitettaviin osakkeisiin äänioikeuden, vaikka lahjansaaja oli kyseisen yhtiön hallituksen jäsen ja työskenteli yhtiön palveluksessa.
Korkein hallinto-oikeus kumosi 27.1.2020 antamallaan päätöksellä (KHO:2020:7, äänestyspäätös 5–2) hallinto-oikeuden päätöksen ja katsoi jatkamisedellytyksen täyttyvän, kun lahjoitettaviin osakkeisiin liittyvä 2,5%:n äänioikeus siirtyi hallituksen jäsenenä toimivalle lahjansaajalle. Siten osakkeiden lahjoitukseen voitiin soveltaa perintö- ja lahjaverolain 55§:n 1 momentissa tarkoitettua sukupolvenvaihdoshuojennusta.
Lokakuu 2019
Ulkomaisen erityisasiantuntijan palkkavero alenee 32%:iin
Hallitus on esittänyt muutoksia lakiin ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta. Tiettyjen edellytysten täyttyessä ulkomailta Suomeen tulevan erityisasiantuntijan palkkatuloon on voitu vuodesta 1996 lähtien soveltaa progressiivisen verotuksen sijasta 35%:n lähdeveroa enintään neljän vuoden ajan.
Hallituksen 7.10.2019 antamassa esityksessä (HE 24/2019) lähdevero ehdotetaan alennettavaksi 32%:iin. Alennettua 32%:n verokantaa sovellettaisiin 1.1.2020 alkaen maksettavaan palkkaan. Nykyinen määräaikainen laki on myös ehdotettu säädettäväksi pysyväksi.
Hallituksen 7.10.2019 antamassa esityksessä (HE 24/2019) lähdevero ehdotetaan alennettavaksi 32%:iin. Alennettua 32%:n verokantaa sovellettaisiin 1.1.2020 alkaen maksettavaan palkkaan. Nykyinen määräaikainen laki on myös ehdotettu säädettäväksi pysyväksi.
Heinäkuu 2019
Yrityksen edunsaajat ilmoitettava kaupparekisteriin 1.7.2019 alkaen
Edunsaajalla tarkoitetaan rahanpesulaissa henkilöä, joka joko omistaa yrityksen tai muuten käyttää määräysvaltaa siinä. Yrityksen edunsaajia koskeva ilmoitusvelvollisuus koskee useimpia yrityksiä, kuten osakeyhtiöitä ja osuuskuntia. Avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt tekevät kuitenkin ilmoituksen vain, jos edunsaaja on joku muu henkilö kuin yhtiömies. Pörssiyhtiöt ja yksityiset elinkeinonharjoittajat eivät tee ilmoitusta. Edunsaajien tunnistaminen on yrityksen vastuulla.
Ilmoitus tulee tehdä 1.7.2019 alkaen ja viimeistään 1.7.2020. Uudet yritykset tulee ilmoittaa niitä perustettaessa. Ilmoitus tulee tehdä myös edunsaajien vaihtuessa. Ilmoitus täytyy tehdä myös, vaikka yrityksellä ei ole rahanpesulain mukaisia edunsaajia tai he eivät ole yrityksen tiedossa. Ilmoitus edunsaajista tehdään sähköisesti YTJ-palvelussa. Edunsaajatietojen ilmoittaminen on maksutonta. Edunsaajien tiedot eivät ole samalla tavalla julkisia kuin muut kaupparekisterin tiedot. Tieto edunsaajailmoituksen rekisteröinnistä on kuitenkin julkinen. Edunsaajien tietoja voivat saada PRH:lta ne, joilla on edunsaajatiedoille rahanpesulain mukainen käyttötarkoitus.
Ilmoitus tulee tehdä 1.7.2019 alkaen ja viimeistään 1.7.2020. Uudet yritykset tulee ilmoittaa niitä perustettaessa. Ilmoitus tulee tehdä myös edunsaajien vaihtuessa. Ilmoitus täytyy tehdä myös, vaikka yrityksellä ei ole rahanpesulain mukaisia edunsaajia tai he eivät ole yrityksen tiedossa. Ilmoitus edunsaajista tehdään sähköisesti YTJ-palvelussa. Edunsaajatietojen ilmoittaminen on maksutonta. Edunsaajien tiedot eivät ole samalla tavalla julkisia kuin muut kaupparekisterin tiedot. Tieto edunsaajailmoituksen rekisteröinnistä on kuitenkin julkinen. Edunsaajien tietoja voivat saada PRH:lta ne, joilla on edunsaajatiedoille rahanpesulain mukainen käyttötarkoitus.
Maaliskuu 2019
Virtuaalivaluutan myyntiin sovellettava omaisuuden luovutusta koskevia säännöksiä
Korkein hallinto-oikeus antoi 29.3.2019 päätöksen, jonka mukaan virtuaalivaluutan vaihtamista viralliseen valuuttaan, kuten euroihin, pidetään omaisuuden luovuttamisena ja siihen sovelletaan tuloverolain luovutusvoittoa koskevia säännöksiä. Tämä päätös muuttaa verotuskäytäntöä ja poikkeaa Verohallinnon virtuaalivaluuttoja koskevasta ohjeesta, jonka mukaan virtuaalivaluutassa on kyse virtuaalivaluutan käyttäjien välisestä sopimussuhteesta. Siten virtuaalivaluutan realisoituneeseen arvonnousuun ei ole sovellettu tuloverolain omaisuuden luovutusvoittojen verottamista koskevia säännöksiä. Tämän johdosta verotuskäytännössä virtuaalivaluutan luovutuksiin ei ole sovellettu luovutusvoittoa laskettaessa omaisuuden omistusajan perusteella määräytyvää joko 20 prosentin tai 40 prosentin suuruista hankintameno-olettamaa. Myöskään virtuaalivaluutan luovutuksen yhteydessä realisoitunutta arvonlaskua ei ole pidetty vähennyskelpoisena luovutustappiona.
Korkeimman hallinto-oikeuden tapauksessa henkilö aikoi myydä ostamaansa Ether-virtuaalivaluuttaa niin, että hän saisi vastikkeeksi virallista valuuttaa eli euroja tai dollareita. Keskusverolautakunta oli ajalle 1.1.-31.12.2017 antamassaan ennakkoratkaisussa katsonut, että myynnistä aiheutuvaa tuloa tulee pitää muuna pääomatulona, eikä kyse ole omaisuuden luovutuksesta. Korkein hallinto-oikeus kumosi keskusverolautakunnan päätöksen ja katsoi, että virtuaalivaluutta on sellaista varallisuutta, jota varallisuusverolain nojalla olisi voitu pitää verotettavana varallisuutena ja jota ei siten ole jätettävä tuloverolaissa tarkoitetun omaisuuden alan ulkopuolelle. Siten Ether-virtuaalivaluutan luovutuksista kertyviin voittoihin on sovellettava tuloverolain luovutusvoittoja koskevia säännöksiä.
Korkeimman hallinto-oikeuden tapauksessa henkilö aikoi myydä ostamaansa Ether-virtuaalivaluuttaa niin, että hän saisi vastikkeeksi virallista valuuttaa eli euroja tai dollareita. Keskusverolautakunta oli ajalle 1.1.-31.12.2017 antamassaan ennakkoratkaisussa katsonut, että myynnistä aiheutuvaa tuloa tulee pitää muuna pääomatulona, eikä kyse ole omaisuuden luovutuksesta. Korkein hallinto-oikeus kumosi keskusverolautakunnan päätöksen ja katsoi, että virtuaalivaluutta on sellaista varallisuutta, jota varallisuusverolain nojalla olisi voitu pitää verotettavana varallisuutena ja jota ei siten ole jätettävä tuloverolaissa tarkoitetun omaisuuden alan ulkopuolelle. Siten Ether-virtuaalivaluutan luovutuksista kertyviin voittoihin on sovellettava tuloverolain luovutusvoittoja koskevia säännöksiä.
Marraskuu 2018
Osakeyhtiön vähimmäispääomavaatimus poistuu
Hallitus on antanut 22.11.2018 esityksen, jossa ehdotetaan muutettavaksi osakeyhtiölakia, asunto-osakeyhtiölakia ja osuuskuntalakia. Yksityisen osakeyhtiön 2 500 euron vähimmäispääomavaatimus poistettaisiin ja saman suuruisesta asunto-osakeyhtiön pääomavaatimuksesta ja osuuskunnan vararahastointivelvollisuudesta luovuttaisiin. Ehdotuksen tarkoituksena on hallituksen esityksen mukaan helpottaa mikro- ja pienyritystoimintaa sekä muutenkin vahvistaa yritystoiminnan edellytyksiä.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.7.2019. Muutoksen myötä myös ennen uuden lain voimaantuloa perustetut yhtiöt voisivat luopua osakepääomastaan.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.7.2019. Muutoksen myötä myös ennen uuden lain voimaantuloa perustetut yhtiöt voisivat luopua osakepääomastaan.
Helmikuu 2018
Työsuhdeajoneuvon väliaikainen veroton käyttö Suomessa koskee myös osakkeenomistajaa ja toimitusjohtajaa
Korkein hallinto-oikeus on 5.2.2018 antanut päätöksen (KHO:2018:21), jonka mukaan osakkeenomistajaan ja toimitusjohtajaan tulee soveltaa samoja työsuhdeajoneuvon väliaikaisen verottoman käytön periaatteita kuin työntekijään.
Tapauksessa Suomessa vakituisesti asuva A oli ollut virolaisen B OÜ:n osakkeenomistaja ja toimitusjohtaja. A oli marraskuussa 2014 hakenut Tullilta autoverolain 34 c §:ssä tarkoitettua lupaa B OÜ:n hänelle antaman työsuhdeajoneuvon väliaikaiseen verottomaan käyttöön Suomessa. Tulli oli hylännyt A:n hakemuksen, koska se oli katsonut, ettei A:n yhtiön omistajana voitu katsoa olleen työsuhteessa yhtiöön ja ettei A siten ollut täyttänyt autoverolain 34 c §:ssä säädettyjä työsuhdeajoneuvon verottoman käytön edellytyksiä. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella työsuhdeajoneuvojen väliaikaista käyttöä koskevia periaatteita on sovellettava sekä työntekijäasemassa olevien henkilöiden osalta että ilman alisteisuussuhdetta toimivien henkilöiden osalta osakkeenomistaja, hallituksen jäsen ja johtaja mukaan lukien. Osakkeenomistaja- ja toimitusjohtaja-asemassa olevaa henkilöä ei siten ole autoverolain 34 c §:ää sovellettaessa kohdeltava toisin kuin työntekijää tai ammatinharjoittajaa.
Tapauksessa Suomessa vakituisesti asuva A oli ollut virolaisen B OÜ:n osakkeenomistaja ja toimitusjohtaja. A oli marraskuussa 2014 hakenut Tullilta autoverolain 34 c §:ssä tarkoitettua lupaa B OÜ:n hänelle antaman työsuhdeajoneuvon väliaikaiseen verottomaan käyttöön Suomessa. Tulli oli hylännyt A:n hakemuksen, koska se oli katsonut, ettei A:n yhtiön omistajana voitu katsoa olleen työsuhteessa yhtiöön ja ettei A siten ollut täyttänyt autoverolain 34 c §:ssä säädettyjä työsuhdeajoneuvon verottoman käytön edellytyksiä. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella työsuhdeajoneuvojen väliaikaista käyttöä koskevia periaatteita on sovellettava sekä työntekijäasemassa olevien henkilöiden osalta että ilman alisteisuussuhdetta toimivien henkilöiden osalta osakkeenomistaja, hallituksen jäsen ja johtaja mukaan lukien. Osakkeenomistaja- ja toimitusjohtaja-asemassa olevaa henkilöä ei siten ole autoverolain 34 c §:ää sovellettaessa kohdeltava toisin kuin työntekijää tai ammatinharjoittajaa.
Elokuu 2017
Yksityishenkilön hallinto-oikeudessa tekemä perusteeton vaatimus johti oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen
Hallintolainkäyttölain 74§:n 3 momentin mukaan yksityinen asianosainen voidaan velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut vain, jos yksityinen asianosainen on esittänyt ilmeisen perusteettoman vaatimuksen. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosi-kirjapäätöksessä KHO 2017:134 yksityishenkilö velvoitettiin korvaamaan Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle oikeudenkäyntikuluja yhteensä 667 euroa.
Päätöksen sisältö:
A oli verotuksen oikaisulautakunnassa ja edelleen hallinto-oikeudessa vaatinut, että hänen Asunto Oy B:n yhden huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden luovutuksesta saamansa voitto poistetaan hänen veronalaisista tuloistaan, koska kyse on ollut oman asunnon luovutusvoitosta. Se, että asunnossa oli asunut vuokralaisia samaan aikaan kuin A oli kertonut asuneensa siellä, oli käynyt ilmi vasta, kun Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli hankkinut asian hallinto-oikeuskäsittelyä varten lisäselvitystä muun ohella tilitiedusteluja tekemällä. Oikeudenvalvontayksikkö oli hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn jälkeen toimittamassaan loppulausunnossa vaatinut, että A oli velvoitettava korvaamaan oikeudenvalvontayksikölle hallinto-oikeusvaiheessa aiheutuneet ylimääräiset oikeudenkäyntikulut.
Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimuksen. Asiassa saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus oli johtopäätöksenään todennut, ettei ollut uskottavaa, että A olisi tosiasiassa asunut kyseisessä asunnossa ainakaan samanaikaisesti siellä asuneiden vuokralaisten kanssa.
Päätöksen sisältö:
A oli verotuksen oikaisulautakunnassa ja edelleen hallinto-oikeudessa vaatinut, että hänen Asunto Oy B:n yhden huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden luovutuksesta saamansa voitto poistetaan hänen veronalaisista tuloistaan, koska kyse on ollut oman asunnon luovutusvoitosta. Se, että asunnossa oli asunut vuokralaisia samaan aikaan kuin A oli kertonut asuneensa siellä, oli käynyt ilmi vasta, kun Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli hankkinut asian hallinto-oikeuskäsittelyä varten lisäselvitystä muun ohella tilitiedusteluja tekemällä. Oikeudenvalvontayksikkö oli hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn jälkeen toimittamassaan loppulausunnossa vaatinut, että A oli velvoitettava korvaamaan oikeudenvalvontayksikölle hallinto-oikeusvaiheessa aiheutuneet ylimääräiset oikeudenkäyntikulut.
Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimuksen. Asiassa saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus oli johtopäätöksenään todennut, ettei ollut uskottavaa, että A olisi tosiasiassa asunut kyseisessä asunnossa ainakaan samanaikaisesti siellä asuneiden vuokralaisten kanssa.
Elokuu 2017
Vapaa-ajan asunnon vuokraamiseen liittyvät kulut sai vähentää myös siltä ajalta, kun asunto oli tyhjillään
Korkein hallinto-oikeus antoi 18.8.2017 päätöksen (KHO:2017:131), jossa tapauksen olosuhteissa katsottiin vuokranantajalla olevan oikeus vähentää vuokratulosta kulut ja poistot myös siltä osin kuin asunto oli ollut vuoden aikana tyhjillään. Vähennyskelpoisia eivät siis olleet vain kulut ja poistot siltä ajalta kuin vapaa-ajan asunto oli ollut tosiasiallisesti vuokrattuna.
Tapauksessa henkilö oli ostanut vapaa-ajan asunnon vuonna 2005, ja asunto oli ollut ensin vain hänen omassa käytössään. Vuonna 2011 hän oli tehnyt välittäjän kanssa sopimuksen vapaa-ajan asunnon välittämisestä lyhytaikaisilla vuokrasopimuksilla. Asuntoa voitiin vuokrata välittäjän varausjärjestelmän kautta, ja myös vuokranantajan oli käytettävä tätä järjestelmää varatessaan asuntoa itselleen. Vuonna 2012 asunto oli vuokrattuna 105 päivänä, omistaja käytti asuntoa itse 70 päivänä ja lopun aikaa asunto oli tyhjillään.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan vähennyskelpoisuutta oli arvioitava sen perusteella, mihin tarkoitukseen asuntoa oli verovuonna 2012 käytetty, ei alkuperäisen hankkimistarkoituksen perusteella. Kun huomioitiin asunnon käytöstä ja vuokraustoiminnan järjestämisestä esitetty selvitys kokonaisuudessaan, korkein hallinto-oikeus katsoi, että vapaa-ajan asuntoa oli verovuonna 2012 käytetty pääasiassa tulonhankkimistoiminnassa. Tästä syystä kulut ja poistot olivat vähennyskelpoisia myös niiltä päiviltä, jolloin asunto oli verovuoden aikana ollut tyhjillään.
Tapauksessa henkilö oli ostanut vapaa-ajan asunnon vuonna 2005, ja asunto oli ollut ensin vain hänen omassa käytössään. Vuonna 2011 hän oli tehnyt välittäjän kanssa sopimuksen vapaa-ajan asunnon välittämisestä lyhytaikaisilla vuokrasopimuksilla. Asuntoa voitiin vuokrata välittäjän varausjärjestelmän kautta, ja myös vuokranantajan oli käytettävä tätä järjestelmää varatessaan asuntoa itselleen. Vuonna 2012 asunto oli vuokrattuna 105 päivänä, omistaja käytti asuntoa itse 70 päivänä ja lopun aikaa asunto oli tyhjillään.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan vähennyskelpoisuutta oli arvioitava sen perusteella, mihin tarkoitukseen asuntoa oli verovuonna 2012 käytetty, ei alkuperäisen hankkimistarkoituksen perusteella. Kun huomioitiin asunnon käytöstä ja vuokraustoiminnan järjestämisestä esitetty selvitys kokonaisuudessaan, korkein hallinto-oikeus katsoi, että vapaa-ajan asuntoa oli verovuonna 2012 käytetty pääasiassa tulonhankkimistoiminnassa. Tästä syystä kulut ja poistot olivat vähennyskelpoisia myös niiltä päiviltä, jolloin asunto oli verovuoden aikana ollut tyhjillään.
Helmikuu 2017
Työryhmä ehdotti muutoksia listaamattomien yhtiöiden osinkoverotukseen
Valtiovarainministeriön syksyllä 2016 asettama yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä antoi 9.2.2017 selvityksensä. Työryhmä esittäisi merkittäviä kiristyksiä listaamattomien yhtiöiden osinkojen verotukseen. Ehdotuksessa pääomatulona verotettavan osingon laskennassa käytettävä tuottoprosentti alennettaisiin 4%:iin nykyisestä 8%:sta. Lisäksi osingon veronalainen osuus korotettaisiin 40%:iin nykyisestä 25%:sta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että listaamattoman yhtiön osakas saisi nostettua aikaisempaa vähemmän huojennettua pääomatulo-osinkoa. Kun huomioidaan listaamattoman yhtiön ja pääomatulo-osinkoa saavan henkilöosakkaan yhteenlaskettu verorasitus, veronkiristys olisi hyvin merkittävä eli 3,6 prosenttiyksikköä.
Työryhmä esitti myös pääomatulo-osingon 150.000 euron rajan poistamista. Poikkeuksellisen suuren nettovarallisuuden yhtiössä tämä voisi tietyissä tilanteissa keventää osakkaiden verotusta.
Työryhmä esitti myös pääomatulo-osingon 150.000 euron rajan poistamista. Poikkeuksellisen suuren nettovarallisuuden yhtiössä tämä voisi tietyissä tilanteissa keventää osakkaiden verotusta.
Tammikuu 2017
Verotuksen muutoksenhakuajat lyhenivät merkittävästi
Yksityishenkilöt ja yritykset voivat hakea muutosta verotuspäätökseen verotuksen oikaisulautakunnalle tehtävällä kirjallisella oikaisuvaatimuksella. Oikaisulautakunnan päätöksestä voidaan valittaa hallinto-oikeuteen, ja hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mikäli se myöntää valitusluvan.
Muutosta verotukseen on aikaisemminkin tullut vaatia määräajassa. Vuodesta 2017 alkaen muutoksenhaun määräaikoja lyhennettiin, ja verovelvollisen on jatkossa laitettava veronoikaisua koskeva valitus vireille entistä huomattavasti aikaisemmin. 1.1.2017 alkaviin verokausiin sovelletaan jatkossa 3 vuoden määräaikaa. Määräajan laskeminen alkaa verokauden päättymistä seuraavan vuoden alusta. Yksityishenkilön on tehtävä oikaisuvaatimus esimerkiksi vuotta 2017 koskevaan verotukseen viimeistään 31.12.2020.
Vuonna 2016 tai aikaisemmin päättyneen verokauden muutoksenhakuun sovelletaan yleensä ennen vuotta 2017 voimaan tulleita säännöksiä. On syytä tarkistaa muutoksenhaun määräajat päätöksen liitteenä olevasta muutoksenhakuohjeesta.
Myös hallinto-oikeudelle tehtävän valituksen määräaikaan tuli merkittävä muutos. Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa siitä, kun hakija on saanut tiedon oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä. Aikaisemmin esimerkiksi yksityishenkilö on voinut valittaa tuloverotuksesta hallinto-oikeuteen 5 vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.
Muutosta verotukseen on aikaisemminkin tullut vaatia määräajassa. Vuodesta 2017 alkaen muutoksenhaun määräaikoja lyhennettiin, ja verovelvollisen on jatkossa laitettava veronoikaisua koskeva valitus vireille entistä huomattavasti aikaisemmin. 1.1.2017 alkaviin verokausiin sovelletaan jatkossa 3 vuoden määräaikaa. Määräajan laskeminen alkaa verokauden päättymistä seuraavan vuoden alusta. Yksityishenkilön on tehtävä oikaisuvaatimus esimerkiksi vuotta 2017 koskevaan verotukseen viimeistään 31.12.2020.
Vuonna 2016 tai aikaisemmin päättyneen verokauden muutoksenhakuun sovelletaan yleensä ennen vuotta 2017 voimaan tulleita säännöksiä. On syytä tarkistaa muutoksenhaun määräajat päätöksen liitteenä olevasta muutoksenhakuohjeesta.
Myös hallinto-oikeudelle tehtävän valituksen määräaikaan tuli merkittävä muutos. Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa siitä, kun hakija on saanut tiedon oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä. Aikaisemmin esimerkiksi yksityishenkilö on voinut valittaa tuloverotuksesta hallinto-oikeuteen 5 vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.
Lokakuu 2016
1.1.2016 lähtien Suomesta Viroon
maksettavien rojaltien lähdeveroksi 0%
Suomen ja Viron välisen verosopimuksen mukaan Suomella on ollut oikeus pidättää lähdevero Suomesta kertyneistä rojalteista, jotka maksetaan Viroon. Verosopimuksessa mainittu lähdevero on ollut 5-10%. 1.1.2016 lähtien Suomesta Viroon maksettavista rojalteista ei enää pidätetä lähdeveroa Suomeen. Muutos aikaisempaan käytäntöön johtuu Viron toisen valtion kanssa solmimasta verosopimuksesta, jossa on sovittu rojaltien verottamisesta vain saajan kotivaltiossa. Johtuen Viron ja Suomen välisen verosopimuksen ns. suosituimmuuslausekkeesta samaa periaatetta sovelletaan takautuvasti 1.1.2016 alkaen myös Suomen ja Viron välisiin rojaltisuorituksiin.
Effektiivi Oy, Fredrikinkatu 61a, 6th floor, 00100 Helsinki VAT FI25348652